38+0

Laskettuun aikaan on enää kaksi viikkoa. Jännittää. Pari päivää sitten aloin pakkaamaan jo sairaalakassia, kun illalla tuli muutama oikein kipeä supistus. Tuskin olivat vatsakrappejakaan, kun kestivät puolesta minuutista minuuttiin.

Synnytyksen ohella olen jännittänyt sairaalaan lähtöä. Jos mies on töissä, kestää hänellä n. tunti ajella kotiin. Synnärille on puolentoista tunnin ajomatka. Ja ohjeiden mukaan sinne ei kannata lähteä ajelemaan, ennen kuin supistuksia tulee 10 minuutin välein! Latasin jo puhelimeen sovelluksen, johon voi merkitä tulleet supistukset ja se laskee sitten kestoa ja supistusten väliä. Voi olla että tosipaikan tullen ei puhelimen näpyttely ole ensimmäisenä mielessä.

En ole myöskään varma, missä tilanteessa kyydiksi tulisi soittaa ambulanssi tai ottaa taksi (miehen ollessa töissä). Äh. Tänään neuvolassa terkkari rauhoitteli että ehditään kyllä, kun miehelläkään ei tuon kauempaa kestä töistä ajella. Hah. Taksikyytiin kuulemma turvaudutaan täällä kovin harvoin, omalla autolla yleensä ovat synnyttämään lähteneet, tai sitten hätäisimmät ambulanssilla. Viime aikoina olen kuullut/lukenut sattumalta useista nopeista synnytyksistä... Kovasti mietittävää vielä. Mies kuitenkin huolehtii kovasti. Jos olen vähänkään kauemmin vessassa, huutelee että onko kaikki hyvin :D Katsoo että auto on aina tankattu niin että sairaalaan saakka pystyy ajelemaan. Ihana.

Päivän kuitenkin pelasti se, että neuvolan vaaka ei toiminut :)Viikko sitten joulun jälkeen oli paino noussut kahdessa viikossa 3,5 kiloa! Muutoin painoa on tullut varsin maltillisesti, kokonaisuudessaan 10 kiloa, siksi tämä loppuvaiheen nousu yllätti joulusyömisistä huolimatta! Enää ei jaksa yhtään touhuilla entiseen malliin. Vielä viime viikolla löntystelin tunnin lenkkejä, mutta nyt ajatus siitä tuntuu kaukaiselta. Kotona ei saa mitään aikaiseksi, aika menee lepäilessä. Maha on välillä kovinkin kipeä ja liika aktiivisuus saa paikat vieläkin kipeämmäksi. Tänä iltana meillä tulee käymään neuvolan perhetyöntekijä, kuten täällä on tapana kaikkien ensisynnyttäjien kohdalla. Tuntuu ihan hyvältä, että meistä pidetään huolta. Toivottavasti puhuttavaa riittää! Nyt jatkan touhuamista paperipinojen kanssa - yksi loma-ajan suunnitelmista oli saada opiskelupaperit vihdoin selvitettyä...