Aika blogin päivittämiseen on viime aikoina ollut kortilla. Mutta jospa tämä tästä, kun arki helpottuu koko ajan.. Tällä viikolla pidetään myös vihdoin ristiäiset, yksi stressin aihe vähempänä sitten! Mutta joitain ajatuksia arjesta kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa:
Vauva nukkuu yöt mainiosti. Nyt yöunille meno on myös helpottanut ja aikaistunut - meillä nukutaan nykyään useimmiten klo 21-06 yhdellä tai kahdella syönnillä. Välillä siis jopa 6-7 tuntia putkeen. Omat unet ovat myös muuttuneet nykyään paljon sikeämmäksi (ja nukahdan myös välillä kesken imetyksen), sen myötä olen alkanut välttää vauvan nukkumista meidän sängyssä. Yöheräämiset eivät enää kestä kuin maksimissaan tunnin vaikka vauvaa joutuu välillä öisin nukuttamaan jotta jäisi omaan sänkyynsä. Tässä onnistutaan vaihtelevalla menestyksellä, viime yönä ei sitten millään ja omat unetkin olivat sen myötä paljon huonompilaatuiset kun vauva nukkui (ähisi ja tuhisi) vieressä. Olen pari kertaa myös unissani etsinyt lasta omasta sängystä peiton mutkista ja huomannut sitten vauvan nukkuvan sikeästi omassa sängyssään... Nukkumiseen liittyvä ongelma meillä on nukuttaminen. Meillä nukahdetaan toistaiseksi vain ja ainoastaan syliin. Ehkä kerran tai kaksi on tapahtunut ihme ja vauva on nukahtanut sänkyynsä, kun hänet on sinne viety hereillä ollessa mutta hyvin väsyneenä. Kyllähän tämä vielä menee, mutta ei haittaisi kyllä että vauva välillä nukahtaisi sänkyyn "itse". Kaikenlaista on kyllä kokeiltu, mutta tuntuu jo että sängyssä makoilu hereillä ollessa on vauvalle liikaa - turhautuminen sängyssä makoiluun tulee yleensä jo parin minuutin jälkeen. Vinkkejä, anyone?
Äitin unenlaatu on tosiaan parantunut huimasti ajasta ennen äitiyttä. Kroonisesta sängystäpyörijästä on tullut nukahtamisen pikakiituri - uni on melkein jo silmässä kun vain tyynyn näkee. Varmaan hormonien aikaansaama muutos - mutta en valita.
Bebe syö edelleen välillä miten sattuu. Ilmoittaa nälästään erittäin kuuluvasti. Välillä tuntuu että vauva on ensin hyvällä tuulella ja juttelee, mutta kahdessa sekunnissa on nälkäkuoleman partaalla. Hassu vauva. Hereillä ollessaan meillä syödään tunnin-kahden välein. Rintamaitoa ja korviketta, vaihteleva määrä. Tissillä hermostutaan jos ei tule tarpeeksi maitoa tai tarpeeksi nopeaa. Pulauttelua on myös aika paljon. Voi olla että liittyy siihen, että itselläni on lievä refluksi - liekö vauvallakin samoja oireita.
Vauva juttelee koko ajan enemmän ja nauttii selvästi seurustelusta. Hyväntuulisuus on myös lisääntynyt. Ensimmäiset viikot oltiin kitiseviä suurimman osan ajasta, mutta nykyään vauva on onneksi enemmän hyväntuulinen kuin kiukkuinen. Varsinkin syönnin jälkeen on yleensä noin tunti hyväntuulista aikaa kylläisenä. Sitten tulee joko väsyitku tai uusi nälkä... Vauva viihtyy myös enemmän ja enemmän lattialla tai sitterissä. Helpottaa kovasti äidin arkea. Viime viikon ennätys oli puoli tuntia sitterissä äidin ruoanlaittoa seuraten. Olin aivan ihmeissäni kun sain lasagnen melkein valmiiksi vauvan ollessa hereillä! Mutta on sitten niitäkin päiviä että syli on ainoa hyvä paikka ja mitään muuta ei saa tehtyä.
Päiväunia vauva nukkuu kahdet/kolmet. Yleensä aamupäivällä, päivällä ja iltapäivällä. Pisimmät unet ovat tavallisesti kolmisen tuntia, sen lisäksi nukutaan tunnin tai parin unia. Sen lisäksi välillä saatetaan torkahtaa, mutta ei kuitenkaan malteta nukkua varttia pidempään.
Nyt alkaa olla ensimmäiset "päiväunet" tai siis aamu-unet lopuillaan ähinästä päätellen. Nyt on kuulumisia saatu vihdoin kirjoteltua, saa nähdä seuraako kukaan edes enää tätä blogia kun tahti on ollut näin hiljaista. Tekisi kyllä mieli aktivoitua tämänkin suhteen, mutta saa nähdä!
Ihanaa kevätpäivää!
Vaikka vauvat toki ovat monella tapaa omia yksilöitään, niin ihan hymyilyttää että kuitenkin on niin paljon niitä samoja juttuja, jotka toki kuuluvat ihan kehitykseen. Että sitten yhtäkkiä siinä samassa vaiheessa se alkaa jutella ja naureskella kauheasti, että se alkaa viihtyä lattialla, nukkuu muutamat pitkät unet ja sitten vain torkahtelee. Meillä on noita ihan samoja.
VastaaPoistaMeillä tuota nukuttamisongelmaa ei ole, kun vauvalla on (onneksi) alusta saakka ollut jotenkin selvää milloin yöunet alkaa. Alussa se oli pelastus, koska tuntui että hän ei nukkunut päivisin muuta kuin rinnalla tai hetken jossain olkapäällä. Toki hän nukkuukin meidän välissä ja nukahtaa mun viereen iltaimetyksen jälkeen, joten se on tietysti eri juttu kuin että miten sitten saada nukahtamaan omaan sänkyyn. Rauhoittuuko hän jos taputtelee pyllylle tai silittelee vähän voimakkaammin juuri sieltä pyllyn ja selän seudulta? Välillä laitetaan myös harso taiteltuna pojan kasvojen viereen tutin tueksi, niin ei havahdu siihen, että tutti putoaa. Toivottavasti teidän vaavi hiljalleen siedättyisi, luulisin että ajan myötä helpottuu! Hanna