Kolmiviikkoinen

Nyt on reilut kolme viikkoa täynnä elämää mahan ulkopuolella. Ja täytyy sanoa, että kaiken ihanuuden lisäksi on ollut rankkaa, ehkä rankempaa kuin osasin odottaa vaikka sitä kuinka varautuu kaikkeen.

Ensimmäiset pari viikkoa meni hyssytellessä vailla vuorokausirytmiä, jo laitoksella vauva vaikutti paljon itkuisemmalta kuin muut vastasyntyneet. Ihmettelin muita äitejä, jotka kävivät syömässä ruokailutilassa vauvan nukkuessa rauhassa omassa kärryssään. Itse en olisi varmaan päässyt kovin montaa kertaa syömään, ellei mies olisi ollut mukana (perhehuone <3) ja hakenut minulle ruokaa huoneeseen ja kannellut lasta sen ajan kun syön.

Maidon nousun kanssa oli vähän niin ja näin, laitoksella olin varma että sieltä ei tule kuin tippoja vain. Kotona pumppaillessa huomasin, että kyllä sitä tulee, sittenkin. Silti on mietityttänyt maidon riittävyys kun vauva tuntui tuntien tankkailun jälkeen vielä tyytymättömältä. Samalla maidon määrä pumpatessa väheni huomattavasti vaikka vauvan maidon tarve kasvaa koko ajan... Viikko sitten annoin ensimmäisen kerran korviketta syönnin jälkeen, kun vauva tuntui jäävän vielä nälkäiseksi. Ja upposihan sitä, huikeat 50 ml. Nyt on korviketta annettu päivittäin rintamaidon lisäksi. Yleensä olen syöttänyt vauvan heräämisen jälkeen molemmista rinnoista ja antanut korviketta myöhemmin jos on ollut tarvetta, lähempänä seuraavia unia. Ja nukuttanut on hyvin, paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Silti itkuja on. Nälkäitkuja ja muita itkuja joita ei osata vielä tulkita. Useimmiten ilmeisesti nälkä on syynä, kun ruoka tuntuu aina kelpaavan, vaikka edellisestä syönnistä olisi vain tunti aikaa. Toivottavasti vauvan maha ei ihan räjähdä tästä tahdista. Välillä harmittaa miehen puolesta kun vauva tuntuu itkujen aikana tyyntyvän äidin syliin paljon helpommin kuin isän syliin. Tänään oli kuitenkin ihana kylpyhetki. Ensimmäiset kylvyt ovat menneet kovan huudon saattelemana, mutta nyt vauva selvästi nautti kylpemisestä. Kylvyn jälkeenkin oikein kiljahteli hoitopöydällä kun kuivailtiin, laitettiin talkkia ja puettiin. Harvinaista, mutta ihanaa. Näitä pitää sitten muistella huonompina hetkinä. Muuten vaipanvaihdot ja mahdolliset vaatteiden vaihtamiset tulee ajoittaa syönnin yhteyteen, niin että toinen rinta on syöty ja toista odotellaan. Tämä kikka taisi olla joillakin muilla myös käytössä :D Silloin saattaa ehkä, hyvällä tuurilla selvitä ilman itkuja. Eli yleensä vaipanvaihdossa osoitetaan hyvin selvästi, mitä mieltä koko touhusta ollaan. Ei tykätä. Muita vinkkejä hoitopöytäraivareihin? Tänään yritin huijata vauvaa vaihtamalla vaipan makuuhuoneessa sängyn päällä. Selvittiin ehkä vähän vähemmällä itkulla kuin tavallisesti.

Yötouhuissa on kehitytty kovasti. Kaksi ensimmäistä viikkoa täällä itkeskeltiin illalla kahdeksasta alkaen ja nukuttiin pieniä torkkuja niin, että pidemmille unille päästiin yleensä kahden-kolmen aikaan yöllä. Sitten viimeistään kuuden aikaan pompattiin ylös. Mutta nyt on kohta viikon ajan nukuttu puolestayöstä aamukuuteen-kahdeksaan yhdellä/kahdella heräämisellä. Toinen herätyksistä on ollut pidempi tunnin-kahden tankkauspätkä ja toinen herääminen ei ole aina vaatinut edes syömistä vaan uni on tullut jo ennen syönnin aloitusta. Nykyään kuuden tunnin katkonaisista unista osaa jo nauttia kovasti ja ne tuntuu välillä riittävän vallan mainiosti. Ihanaa kun ei tarvi enää niin kovasti stressata öitä, kun aluksi illan lähestyessä alkoi jo yön valvomiset hirvittää.

Koitan taas päivitellä kun ehdin. Nykyyän aika tuntuu olevan niin kortilla!

Terkuin; Elsa & neiti 3 viikkoa