Heinäkuu

Loma alkaa olla jo ohitse ja töihin paluu koittaa maanantaina. Viime tekstistä on jo hävettävän kauan aikaa, vaikka onhan tässä tapahtunut kaikenlaista raskauden saralla. Tämän jälkeen lupaan kyllä ryhdistäytyä!

Niskaturvotus-ultra pari viikkoa sitten oli mukava kokemus - paljon vauvan tuijottelua eri kuvakulmista! Mieskin pääsi mukaan ja oli aivan ihmeissään siitä, kuinka kovasti ihmisen näköinen tyyppi siellä mahassa on. Ja vasta sieltä saatiin ekat ultrakuvat mukaan, se jotenkin konkretisoi vielä enemmän tätä hurjaa elämänmuutosta. Loman aikana laatikkoon oli tullut myös kirje, jonka mukaan kaikki oli ultran ja verikokeiden suhteen ok.

Ystäväpariskunnalle piti tulla vauva myös tammikuussa, vain pari viikkoa meitä ennen. Tänään kuulin, että heille oli tullut keskenmeno viikolla 12. Kylläpä pysäytti, ja muistuttaa taas siitä että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kun ensimmäinen kolmannes vaihtui toiseen niin ehdin jo vähän huokaista, mutta tämä uutinen sai taas mietteliääksi. Täytyy olla kiitollinen joka päivästä. Mietityttää kovasti se, kuinka hankalaa heillä on katsella vierestä meidän tilannetta, kun lasketut ajatkin olivat niin lähekkäin.

Maha on ottanut viikon sisään ihmeellisen kasvupyrähdyksen. Vielä loman alkaessa se oli vain vähän turvonnut ja esimerkiksi töissä sen piilossa pitäminen ei ollut mitään ongelma. Tietysti sitä itsekin alkaa valikoida niitä vähemmän tyköistuvia vaatteita, mutta silti se olisi mennyt lihomisen piikkiin. Loman alettua alkoi myös maha kasvaa nopeasti niin, että nyt minulla on raskausmaha! Ja tätä ei muuten peitellä millään. Saattaa työkaverit olla maanantaina ihmeissään kun palaan parin viikon lomalta tässä kuosissa :)

Pahoinvointia on edelleen, mutta todella harvoin siinä määrin että joutuisin oksentamaan. Nyt on kerran parin viikon sisään sattunut huono päivä, jolloin mikään ei pysynyt sisällä. Luulin jo, että olen päässyt tästä alkuraskauden oireesta, mutta ehei... Tietysti päivittäin pitää olla tarkkana syömisten kanssa, ettei esimerkiksi syö liikaa, mistä voi tulla myös huono olo. Eikä ruoat edelleenkään lähtökohtaisesti maistu, varsinkaan kovin lihaiset versiot. Pahoinvoinnin tilalle on tullut osittain hillitön päänsärky. Ei auta juominen tai muukaan konsti, päätä voi särkeä koko päivän niin, että joudun ottamaan kaikki sallitut 3 särkylääkettä että pystyn tekemään jotain. Ja tätä voi olla lähes joka toinen päivä. Ensi viikolla voisi käydä hierojalla, jos niskat ovat niin jumissa että vaikuttaa tähän asiaan.

Liikkeitä en ole vielä tuntenut ja kovasti odottelen niitä. Ehkä parin viikon päästä jo tuntuisi jotain :) Onneksi tiistaina on neuvola, niin ehkä siellä kuunnellaan ainakin sydänääniä.

Kesäterveisin, Elsa
14+4