Viikonlopun jälkeen haamu on pysynyt puhtaana negana, joten ei varmasti ole enää muuttumassa plussaksi. Enpä muista, milloin oisin odottanut kuukautisia näin hartaasti kuin nyt. Voi kun ne alkaisivat.
Tällä hetkellä elämään mahtuu onneksi muuta jännitettävää kuin haamujen bongaus ja sen jälkeiset turhat toiveet. Muutimme keväällä uudelle paikkakunnalle miehen töiden perässä. Itse viimeistelen lopputyötäni kesän, ja valmistuminen häämöttää syys-lokakuussa. Kävin tänään työhaastattelussa. Nyt on mahdollista, että minulle tarjotaan töitä, mutta toisella paikkakunnalla. Kolmen tunnin ajomatkan päässä täältä. Työ on vain 7 kuukauden mittainen sijaisuus, mutta jatkoa voisi olla tiedossa myös tämän jälkeen.
Uudelle paikkakunnalle kotiutuminen on tuntunut hankalalta, sillä ilman töitä/opiskelua (muu kuin etäopiskelu) on todella vaikea tutustua keneenkään, ilman että vaikuttaa oudolta/epätoivoiselta! Entuudestaan meillä ei ole täällä yhtään tuttuja. Miehellä on toki nyt työkavereita, mutta suurin osa heistäkin on yksinäisiä miehiä :D Ja jos karkaan nyt vielä viikoiksi muualle töihin, epäilyttää kotiutuminen tänne. Muuten olen kyllä tästä pienehköstä kylästä pitänyt, ja ihmisistä yleensä täällä. Aika on vain käynyt pitkäksi, kun opiskeluhommia on melko vähäisesti jäljellä, ehkä pari tuntia päivässä olen niille uhrannut. Mies on kyllä kannustanut hakemaan töitä myös muualta, eikä pidä etäsuhdetta maailmanloppuna, sillä se olisi väliaikaista.
Mahdollista olisi myös odotella täällä uudella paikkakunnalla työtarjouksia, vaikka sitten ihan parin päivän sijaisuuksia. Uskon, että niitä tulisi kunhan vain olisi itse aktiivinen asian suhteen. Sekin on mahdollista, että otan työn muualta vastaan, ja haen koko ajan töitä samalta paikkakunnalta kuin mies.
Mutta entäs tämä vauva-asia? Jos yhteistä aikaa on vain viikonloppuisin, ovat mahdollisuudet tietenkin pienemmät. Mutta molemmilla on kuitenkin viikonloput kokonaan vapaata, plussaa sekin. Aiemmin opiskeluaikana olin kaikki viikonloput töissä. Nyt onkin ollut totuttelu vapaisiin viikonloppuihin. Parisuhdekriisin paikka, kun yhteistä vapaa-aikaa on näin paljon!
Huomenna on sitten päätösten aika, iik!
Ainiin, kp58. Jee.
Täältä uusi lukija ilmoittaa itsensä :) Löysin sun blogin vasta hiljattain ja aattelin jäädä seurailemaan.. Niin samoilla linjoilla mennään.. Mekin yritämme lasta ja yk 3 menossa. :) Yk 1 oli 66 päivää ja yk 2 47 päivää :D joten samoilla linjoilla mennään :D
VastaaPoistaHei, ja lämpimästi tervetuloa mukaan! Ihanaa kuulla, että en ole ainoa jolla kierrot venyy mahdottomiin lukemiin. Eli kierron tasautumista odotellaan täälläkin :)
VastaaPoista