Viimeinen kolmannes

Täällä mennään blogihiljaisuudesta huolimatta jo uudella kymmenluvulla, tällä viikolla tuli täyteen jo 30 raskausviikkoa, huimaa! Raskausaika tähän saakka on mennyt hyvin, alkukuukausien pahoinvointia lukuunottamatta. Töissä olen jaksanut aivan kohtuudella. Pyöräilykauden lopettelin muutamia viikkoja sitten liukkaimpien kelien saavuttua. Pääsääntöisesti minulla on auto käytössä, mutta niillä viikoilla, kun miehelle sattuu kimppakyydin ajovuoro, on töihin ja kotiin kävely tuntunut raskaalta. Matkaa ei kyllä ole kuin 3 kilometriä, mutta nykyään siihenkin saa kulumaan puolisen tuntia suuntaansaa! Niinä päivinä ei lenkille ole huvittanut enää töiden jälkeen lähteä ja ilta on mennyt lähinnä toipuessa. Muutenkin liikunta on jäänyt hävettävän vähälle loppua kohden... Muka aktiiviseen työhön vedoten! Tekosyitä, tekosyitä...

Tällä viikolla kävin myös raskausajan toisessa lääkärineuvolassa. Tuntui menevän nopeasti ohi liukuhihnameningillä, kaikki oli ilmeisesti ok. Vauvan painokin oli jo reilut puolitoista kiloa! Tuleva synnytys on alkanut jo välillä mietityttämään. Äidilleni on tehty joka lapsen kohdalla sektio kapean lantion vuoksi. Olen sitten kysellyt mahdollisuutta päästä synnytystapa-arvioon. Terveydenhoitaja sanoi aiemmin, että lääkärineuvolassa lääkäri katsoo mahdollisuuksien/ osaamisen mukaan ja laittaa lähetteen keskussairaalaan, jos asia jää epäselväksi. Tuntui jotenkin vähän epäilyttävältä koko touhu. Odottelin jo tämän lääkäriajan kohdalla jotain toimenpiteitä asian selvittämiseen, mutta kuulemma se tehdään vasta viimeisessä lääkärineuvolassa lähellä laskettua aikaa. Hui, siihen saakka saa odotella tuomiota. Ja sitten jos synnytys alkaa yhtään etuajassa, ei paikkoja kyllä ehdi enää mittailla...

Viimeisen viikon aikana ylävasta on ollut varsinkin iltaisin järkyttävän kipeä. Raskausmyrkytyksestä ei ole kyse, neuvolassa tarkistettiin valkuaiset ja verenpaineet, eikä päänsärkyäkään tai runsasta turvotusta ole. Lääkäri epäili kohdun kasvavan nyt niin vauhdilla, että se aiheuttaa kipuja. Kivut helpottavat aina yöksi, kun pääsee vaakatasoon. Päivän ajan kun touhuaa tavallisesti jalkojen päällä ja välillä istuen, on kotiin päästyään jo kovat kivut. Illat on menneet niitä helpotellessa ja kivutonta asentoa etsiessä. Voikohan vauvan kääntyminen pää alaspäin aiheuttaa jotain vastaavaa (ultrassa näkyi olevan jo pää alaspäin) kun potkutkin tulevat nyt ylemmäs. 

Työviikkoja on jäljellä enää tasan kaksi! Lomalle olisin voinut jäädä jo reilun viikon päästä, kun lomapäiviä jää muuten pitämättä ja työsopimus on määräaikainen. Päätin kuitenkin tsempata joulukuun ensimmäiseen päivään saakka ja ottaa muutaman lomapäivän rahassa. Toivottavasti jouluhössötys töissä ei mene liian hektiseksi jotta viimeiset viikot eivät tunnu liian raskaalta. Toisaalta lomalle jääminenkin on mietityttänyt, mihin ajan saa sitten kotona kulumaan?!? Mitkään käsityöt ym. eivät ole minun juttuni, joten kaiken pienen näpertelyn varaan on turha laskea! Vauvan vaatteiden pesun ja järjestelyn olen myös jättänyt lomatouhuiksi ja kaikki ovat vielä pesemättä ja järjestelemättä. Leipoakaan ei ihan joka päivä uskalla, kun joutuisi kaikki myös itse syömään :) Mutta eiköhän sitten lomalla tekemistä löydy, uskon niin. Ehkä jopa bloggailukin hieman useammin kuin ööö... kerta kolmeen kuukauteen onnistuisi :)

Lopuksi vielä ihanaiset onnittelut plussasta Helmille!

Olipa mukavaa kirjoitella pitkästä aikaa, toivottavasti täällä vielä joku käy tauosta huolimatta lukemassa. Mukavia viikonloppuja toivottelee Elsa & pikkuinen 31+3